tiistai 24. joulukuuta 2013

Tunnelmallista Joulua

 Oikein ihanaa ja tunnelmallista Joulua nyt ensin joka ikiselle ihmiselle ♥ Tänä jouluna on kyllä joulu tullut minunkin sydämeeni ihan eri tavalla kuin ennen. Tiedä häntä, mistä se sitten johtuu, mutta joulufiilistä on alkanut kertymään jo ihan joulukuun alusta saakka. Ennen en laitellut minkään valtakunnan koristeita kotiini ja joulufiilistä ei oikein ollutkaan. Nyt olen koristellut kodin jouluun ja leiponut torttua ja piparia yllin kyllin!

Tänään, jouluaattona on käyty vetämässä kevyet ähkyt äitin jouluruuista ja muista herkuista koko perheen voimin. Lahjat jaettiin ja nautittiin toistemme seurasta. Rentoa yhdessäoloa, niinkuin jouluna kuuluukin. Päivällä piti vielä nopsaan laitella kynnet kuntoon. Tässä on nyt samassa talvi- sekä uudenvuoden kynnet.





Tuli tilattua noin niinkuin ex tempore verhot Ellokselta kun tuntui olevan niin halpaa. Neljät sivuverhot pituudeltaan 250cm jäivät toimituksineen maksamaan 35€ ja ne tulivat kolmessa päivässä, vaikken edes valinnut mitään extra nopeaa toimitusaikaa. Todella hienot verhot, tyytyväinen olen!
Olohuoneen ikkuna vaatii siis vähintään neljä verhoa, koska se on niin iso. Tai ei ehkä ikkuna itsessään, mutta verholautaa riittää koko seinän pituudelta, ja se näyttäisi hölmöltä, jos siinä roikkuisi vain kaksi rättiä puolillaan. Näistä verhoista toiset ovat valkoiset puuvillaverhot ja toiset pitsikuviolla varustetut valoverhon tyyliset.





Lopuksi vielä muutamia tunnelmakuvia jouluaatolta.











lauantai 14. joulukuuta 2013

Niksinurkkaus: Uunin puhdistus

Luonnollinen uuninpuhdistusaine:

2 rkl kuumaa vettä (voi lisätä halutessaan jos tulee liian tönkköä)
2 rkl soodaa
2 rkl suolaa

Tee näistä aineista tahna ja putsaa sienen ja tahnan avulla uuni. Itse irroitin lisäksi ritilät, joihin pellit ujutetaan ja upotin ne Fairy-veteen killumaan siksi aikaa, kun jynssäilin uunia. Uunin jynssäyksen jälkeen ritilöiden kimppuun ja kyllä tuli puhdasta!


 Tänään tuli siivottua myös makuuhuone, kun uudet kutomani matot piti saada lattialle. On imuri ja luuttu heilunut!



 

perjantai 13. joulukuuta 2013

Seijaa piilossa

Seija on riehunut koko yön ja pitkälle päivään asti täällä. Koko päivä on siis mennyt neljän seinän sisällä.
Täällä on valmistunut taas kynttilöitä, niinkuin joka kerta ennen joulua. Kerään vuoden mittaan kaikki kynttilänjämät laatikkoon ja aina ennen joulua alan tekemään jämistä uusia kynttilöitä.


Tänä vuonna kynttilöitä syntyi vanhoihin, parittomiin ja rikkinäisiin kahvikuppeihin sekä kertakäyttö shamppanja "laseihin". Yksi mehutölkkikynttiläkin pääsi syntymään.



Shamppanjalasi kynttilöistä tulikin oikein nättejä ja yksi oli pakko laittaa heti palamaan.

Kerroin isosiskoni kanssa saamastamme ideasta maalata kuuset valkoisiksi ja nyt ne on suhastu sitten valkoisemmaksi.

Kuusi ennen...
...ja kuusi jälkeen.

Eilen kokeilin "lehtikultaa" kynsiin. Anteeksi huono kuva ja se, ettei kuvausasentoon ole hirveästi panostettu :D ja hirveä kännykkäkuva lisäksi.


Sainpa nimittäin päivänä eräänä postia Kiinasta! LightInTheBox -tilaukseni tuli piinaavan odotuksen jälkeen, vaikkakin hirveästi etuajassa, jota ihmettelin, onhan joulukin jo tulossa. Tilauksessa luki että postitus (lentokoneella) kestää noin 10-20 päivää ja riskinä oli vielä, että tilaukseni juuttuu tulliin kun meni 22€ raja rikki, mutta tilaukseni saapui 7:ssä arkipäivässä ja ihan Postista sai hakea :)

 Käytiin Tallinnassa pikavisiitillä ja laivalta oli pakko hamsteroida Essien kaksi lakkaa, Sand Tropez ja Cocktail Bling. Kerran ostin Citymarketista yhden lakan, olivat 20% alennuksessa ja sen jälkeenkin hinnaksi jäi vielä 11,90€. Nyt kun laivalla bongasin, että olivat 10€/kpl niin oli pakko ottaa kaksi, molemmille käsille :D

Sand Tropez & Cocktail Bling

Pekka tuli kuvausavustajaksi studioon.

Sain myös vihdoin makuuhuoneen matot valmiiksi, ne mihin niitä farkkukuteita leikkelin. Nyt ne sopivat mainiosti farkkutilkkupeiton kanssa yhteen. Kun solmin matoista hapsuja, tuli toisen maton päälle myös yksi kuvausavustaja nahkamahoineen.



Matot olivat siis ilmeisesti Helmin mieleen.


Ihanaa joulunodotusta! ♥

torstai 5. joulukuuta 2013

Nyt iski joulu!

Olen aina ollut oikea anti-joulu ihminen. En ole eläissäni laittanut oikein koristeitakaan jouluksi kotiin enkä laittanut kotia mitenkään erikoisesti joulua varten. Joskus alkuvuosina, kun muutti omaan kotiin, tuli laitettua vähän jotakin, mutta nyt vuosien varrella on koko kodin laittaminen jouluksi jäänyt ihan unholaan. En ole koskaan edes pitänyt joulukoristeista! Hyh mitä krääsää ja mitä tuhlausta kun ne pitää kuitenkin ottaa kohta pois ja ensi vuonna ne on jo ihan "out".

Nyt täti sekos! Olen tehnyt joulusiivousta kotona, keittiössä ja eteisessä on joulumatot, oikein kirkuvan punaiset. Sitten saatiin isosiskon kanssa hieno idea, että maalaillaankin tylsät vihreät pöytäkuuset valkoiseksi tai hopeaksi! Omani vielä on kyllä vintin perällä kaikkien muiden unohtuneiden joulukoristeiden kanssa. Ajattelin jo yhdessä vaiheessa kun tein inventaariota vintillä, että heitän koko joululaatikon roskikseen, mutta en sitä sitten kuitenkaan heittänyt. Siellä se on perimmäisessä nurkassa.

Nyt istuskelen kotosalla ja sytyttelin kynttilöitä (juu päivällä!) ja nautiskelen kun ulkona sataa lunta tai räntää tai jotain valkoista ainakin. Ja... kuuntelen joululauluja! JOULULAULUJA! Kyllä nyt viiraa päässä ja pahasti. Nauttikaa tekin ihanasta kynttilänvalosta ♥





lauantai 30. marraskuuta 2013

DIY: Pitsipaita

En ole kovinkaan kiihkeä muodin seuraaja; vaatteeni ostan lähinnä kirpparilta. Kyllähän kadulla melkein näkee että mikä on nyt muodissa. Serkkutytön kanssa käytiin eräänä päivänä vaateliikkeissä. En edes muista, milloin olisin viimeksi käynyt vaatelikkeeissä pyörimässä ja kyllä oli taas ihmettelemistä, kun katseli muodin uusimpia virtauksia.

Yhtenä toistuvana teemana näin liikkeissä pitsipaitoja. No, minähän tietty kätevänä tätinä ajattelin että hitto, tollasenhan tekee itse, eikä tartte maksaa rätistä 29,95. Olen siitä ehkä huono käymään noissa vaateliikkeissä, että ajattelen aina, voisinko tehdä saman itse, ja kuinka suuri työ siinä on ollut ja sitten katson hintaa ja saan sydämentykytyksiä. Aina jaksan kauhistella että miten jostain rätistä voi maksaa niin paljon. Mieluummin menen sitten kirpparille ja olen hetken myöhässä muodista. Mulle vaatteissa on tärkeintä, että se tuntuu ja näyttää hyvälle, ei se, että onko joku nyt muodin viimeisimmän virtauksen mukaista.


Pitsipaita Vero Modasta


Pitsipaita Cubukselta


Toinen pitsipaita Cubukselta


Kätevänä tyttönä sitten lauantai aamuna surauttelin itselleni oman pitsipaidan. Ei maksanu mittää!


Tähän tarvittiin pitsiverho, valkoista trikoota ja vanha paita, jonka mukaan leikkelin palaset. Kokeilkaa toki tekin!

perjantai 29. marraskuuta 2013

Pohdintaa

Liikunnasta on muodostunut minulle muutaman viime vuoden aikana se oma juttu. Tarkalleen ottaen 16.1.2011, kun huomasin, että kiloja on salakavalasti hiipinyt niin paljon, etten ole koskaan ollut sellaisissa lukemissa (71,4kg, rasvaprosentti 37,3%). Silloin päätin, että asialle on tehtävä jotakin.

Olin jo aiemmin enemmän tai vähemmän jo kahden vuoden ajan käynyt salilla vaihtelevasti mutta tavoitteettomasti. Kun sali siirtyi suurempiin tiloihin, tuli kuntoiluun tauko. Kun tammikuussa 2011 päätin, että on tehtävä jotakin, ilmoittauduin painonpudotus ryhmään uudelle salille. Tottakai sain kummeksuvia katseita, kun itselläni ei ollut kuin se kymmenisen kiloa ylimääräistä ja suurin osa ryhmäläisistä kantoi 20-30 kilon ylipainoa. Ei se minussa niin näkynyt, kaikki oli kasaantunut vyötärölle, lantiolle ja reisiin. Ylävartalosta olen aina ollut hoikka. Eli suoraan sanottuna siis olen vartalonmalliltani ollut aina isoperseinen. Siitä sain kuulla jo yläasteella ja kommentit leveästä hanurista ovat syöpyneet tarkkaan silloin teini-ikäisen tytön päähän. Ne kummittelevat edelleenkin päässä aika ajoin.

Niin, niin. "Ethän sinä ole lihava. Voithan sinä nyt yhden pullan ottaa. Syö nyt välillä vähän jotain kun olet niin hoikka." Olinkin joskus hoikka. Ihan oikeasti. Olen painanut joskus 55kg. Silloin olin hoikka. "Söisit nyt säkin välillä jotain, oot ku luuranko" oli ehkä yleisin kommentti silloin. Söinkin. Koko ajan. Kaikkea. En kieltäytynyt mistään. Suklaata. McDonald'sia. Pizzaa. Ihan mitä vain. Ja makasin sohvalla, liikunnasta ei tietoakaan. Silloin olin ehkä 20-vuotias. Ajat muuttuu ja niin muuttuu näköjään aineenvaihduntakin. Seuraava kuva on otettu 26.7.2008, jolloin olinkin oikeasti hoikka.


Painonpudotus-ryhmä oli minulle pelastus. Paino rupesi tippumaan ja liikunnan ilo löytyi ihan uudella tavalla. Puolen vuoden päähän asetin tavoitteen että painaisin 57kg ja rasvaprosentti olisi 25%. Tavoitteesta jäätiin jonkin verran, mutta olin silti tyytyväinen suoritukseeni ja siihen, että olin päässyt tahdonvoimalla sinne asti. Lopulliset lukemat puolen vuoden jälkeen 6.6.2011 olivat 60,2kg ja rasvaprosentti 25,9%. Paljon ei puuttunut mutta ihan perille asti ei silti päästy.



Liikunnan ilo jatkui painonpudotuksen jälkeenkin vahvana ja jatkuu edelleen. 6.11.2013 avautuivat silmäni jälleen todellisuuteen. Kävin kehon koostumusanalyysissä ja se puhui karua mutta todellista kieltä. Paino 65kg, rasvaprosentti 34,1%. Miten tähän on päästy taas? No syömällä. Ruokavalio ei taas ole ollut terveellisimmästä päästä, liikuntaa on kyllä harrastettu enemmän ja vähemmän. Kesällä 2013 pyöräilimme melkein 500km yhteensä. Ensi kesän tavoitteena 600km. Kehossani on rasvaa 22,2kg ja lihaksia 23,4kg. Lukemien pitäisi olla kovin erilaiset. Lihasmassan tulisi minun pituisella (161cm) ja ikäisellä olla 21,2-25,9kg ja rasvamassan 11,1-17,8. Rasvaprosentin tulisi siis olla 18,0-28,0. 34,1% on siis liikaa. Reilusti liikaa.
"No ethän sinä mikään lihava ole. Eihän tää yks pulla nyt sua lihota. Ota tästä vähän piparia." Sama jatkuu edelleen. En tiedä, onko se kateutta, vittuilua vaan ajattelevatko ihmiset oikeasti noin? Minun päässäni taas pyörii näillä hetkillä: "En halua mitään pullaa, mutta kun se loukkaantuu nyt jos en ota, ne kattoo mua vaan että no jo on nirso ja idiootti, jos se luulee tosta pullasta lihovansa". No, ei se yksi pulla ehkä lihota, mutta jos niitä pullia ja pipareita tulee koko ajan lisää, niin jonnekinhan niiden on pakko mennä. Minun tapauksessani pelkkä pullan tuijottaminen tuo reisilleni entistä enemmän selluliittia ja turvotuksen mahaan. Ja se ei ole kiva fiilis. Ei tunnu hyvältä enkä ole tyytyväinen itseeni tai onnellinen.


Haaveenani on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän se, että voisin juosta. Kuulostaa yksinkertaiselta ja joku varmaan ajatteleekin, että no mikset juokse? No se ei ole niin helppoa kuin mitä voisi kuvitella, kun kantaa kehossaan ylimääräistä rasvavarastoa ja hapenottokykykin on vähän mitä sattuu. Juoksemista olen nyt harjoitellut siitä lähtien kun tein päätöksen muuttua. En kuitenkaan kovin tavoitteellisesti. Se on kovin kurja tapa harjoitella ja sillä ei kyllä pitkälle pääse. Selkeä tavoite päässään on varmasti kovin paljon helpompi harjoittaa sitä mikä on itsellään tavoitteena.

Isosiskoni mies ehdotti minulle, että juoksisin hänen kanssaan maratonin. Hänellä on itsellään reippaasti kuntoilu ja juoksu taustaa ja ikääkin kaksi kertaa enemmän kuin itselläni. Fyysisesti hän on siis huimasti minua paremmassa kunnossa. Puolimaraton kuulostaa ehkä minun tapauksessani vielä mahdolliselta ja sinne tähdätään siis. Kävin tänään hamuamassa kirjastosta pinon erilaisia juoksuun liittyviä kirjoja ja tein itselleni selväksi että muutos on tultava ja tavoitteita on oltava.


Miksi sensuroin joistain kuvista naamani? Koska yksinkertaisesti oli vaan niin hirveät ilmeet, ettei niitä kehtaa näyttää! :D

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kesän kaipuu ja muutama muu tarina

Mitäs täällä on oikein tehty, kun ei ole blogiin kirjoiteltu?

Herkuteltu

Eräänä iltana piti tehdä iltapalapiirakkaa kun leivänpäälliskinkuista oli menossa päivämäärä umpeen.

Sisältö:

pohjana pakkasesta suolaisen piirakan pohja (Pirkka)
keittokinkkua (leivälle) noin puoli pakettia
punaista suippopaprikaa
purjoa
kananmunia 4-5, sekaan vielä maitoa jottei ole liian tuhtia
mustapippuria

Aika hatusta vetäisty koko ohje eikä mitään kovin tarkkoja määriä, koska ihan maun mukaan kannattaa tällaisia piiraita tehdä. Uunissa piirakka oli noin puolisen tuntia, 200C:ssa.

 Tänään päivällä sain päähänpiston tehdä pieniä "pizza-kiekkoja"

Eilen olin ystäväni kynttiläkutsuilla ja hän oli tehnyt tällaisia "pizza-kiekkoja" ja ne oli niin hyviä että pitihän niitä tehdä sitten itsekin. Tämäkin on vain suunnilleen-ohje ja voit muutella sitä ihan mielesi mukaan.

pohjana iso lehtitaikinalevy
tomaattipyreetä
kinkkusuikaleita (pussillinen)
juustoraastetta (maun mukaan)
Aura-juustoa
oreganoa

Uunissa 200C:ssa noin 10-15min riippuen ihan uunista. Nam nam että oli hyviä! Ihania iltapaloja.

Laitettu kynsiä

Kyllästyin edelliseen kynsimalliin, sekä värien ja suunnittelun että muodon suhteen. Edellinen kynsitilanne näytti siis tältä:


Koska olen aina pitänyt tuollaisesta kynsien muodosta enkä ole edes koskaan kokeillut mitään muuta, oli aika muuttua ja radikaalisti!




Olen sanonut ihan vähän aika sitten jopa, että en tule koskaan haluamaan tämänmuotoisia kynsiä, mutta mites se sanonta sitten menikään, älä koskaan...


Myös Cesarsin tilaus saapui. Uusia muotteja 50kpl, Essien Naughty Nautical 837-lakka sekä Sinan geelilakka. Tätä geelilakkaa minulla nyt siis löytyy kynsistä.

Nautittu valosta pimeyden keskellä

Jos joku ei vielä tiennyt, en tykkää oikein talvesta. On kylmä ja pimeä ja koko ajan saa olla hurjasti vaatetta päällä. Yritän kuitenkin tehdä talvesta siedettävämmän ja mikä onkaan parempi keino kuin tuoda valoa tähän pimeyteen. Kynttilöillä sekä tällaisilla ihanilla keksinnöillä:


Tässä on mun versio jouluvaloista. Kun en kerran koskaan koristele jouluksi kotia sen kummemmin, saa nämä olla minun jouluvaloni. Piti vielä virkata tuohon ympärille paperinarusta suojus, mutta ei ole aikaa. Kaunis se on ilmankin.

Kaivattu kesän lämpöä

Kun selasin kamerasta lisättäviä kuvia, törmäsin viime kesän otoksiin ja ai että tuli kaipuu kesään! Pyöräilyä hiki päässä, vaeltamista. Lämmintä!

Vellamon katolta, tuskaisella ilmeellä kun justiinsa oli päästy huipulle.

Myöskin Vellamon katolta, ah meri!

Kuntoradalla vaeltamassa, 13km (ja syömässä mustikoita)

Nyt onkin tuon kuntoilun kannalta ollut oikein hurjan kiire lähiaikoina. Kerroinhan siitä liikuntapassista, johon saa nyt salilla kerätä leimoja? Olen kokeillut jo 10 eri lajia ja olen siis kahden tähden Huumalainen! 15 jos saisin täyteen niin siinä olisi tekemistä kerrakseen. Olen nyt käynyt kokeilemassa lajia jos toista ja vielä on monia edessä. Olen vain vahvistanut itselleni tässä sitä tunnetta, että esim. Fitpilates ei ole minun juttuni eikä mikään rauhallinen ommm-tyylinen tunti. Ei vaan ole minua sellaiset. Olen ehkä enemmänkin Bodypump-tyylinen ihminen, hyvää musiikkia ja painojen nostelua.
Tälle viikolle olen varannut vielä Lady's-tunnin, jossa keskitytään reisi-vatsa-pakara alueeseen, sekä Bodybalance ja kuntopiiri. Sitten on kolmetoista lajia täynnä ja enää ei puuttuisi kuin kaksi. Tsemppiä tsemppiä!

Aktiivista talven alkua jokaiselle!

P.S.

Helmi nahkamahoineen lähettää lämpimiä terveisiä blogin lukijoille! Helmi toipui virtsakivistä ja on taas oma itsensä ♥
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...