Haaveita ja puuhasteluja

Traditional Kitchen by Solon Interior Designers & Decorators House of L Interior Design

Transitional Bedroom by New York Architects & Building Designers M.S. Architecture

Traditional Bathroom by San Francisco Interior Designers & Decorators ScavulloDesign Interiors

Contemporary Closet by Tel Aviv Architects & Building Designers NURIT GEFFEN-BATIM STUDIO

Täällä haaveillaan uudesta kämpästä. Kuume on aivan mahdoton. Kyllästyminen tähän kämppään on totaalinen. Olen muuttanut kerran elämässäni (lapsuudenkodistani tänne) ja nyt on muuttokuume suurimmillaan eikä se tunnu laantuvan minnekään. Viimeaikoina olen alkanut siivoilemaan tätä kämppää ihan uudella innolla, ja yritän saada tästä jotensakin siedettävän, mutta ei se tunnu onnistuvan millään. Kyrsiintyminen on aivan huipussaan. Puhuin rakkaan ystäväni kanssa eräänä päivänä kahvin merkeissä kodin sisustamisesta ja mainitsin että koti pitäisi saada nähdä välillä ihan vieraan silmin, jos siitä alkaisi pitämään enemmän ja saisi enemmän inspiraatiota sen sisustamiseenkin. Mitä mieltä olette, onko teillä joskus samanlainen tunne?

Pientä raivausta olen myös täällä kämpässäni harrastanut, monet huonekalut ja tavarat ovat saaneet lähteä, myyntiin, vaihtoon ja lahjoitukseen. Työskentelynurkkaus on saanut suuren suurta raivauskyytiä ja se alkaa pikkuhiljaa näyttää jo ihan siedettävältä, mutta tilaa on yksinkertaisesti vaan liian vähän. Ainut säilytystila, mikä täältä kämpästä löytyy kiinteänä, on ahtaat eteisen kaapit. Muun säilytystilan on ihan itse saanut keksiä päästään.

-EDIT- Tekstin alkuosan kirjoitin jo aikaa sitten ja sen julkaiseminen jäi hieman vaiheeseen. Nyt kirjoittelen siis uudelleen ja olen saanut helpotusta muuttokuumeeseeni, ihka oikean muuton! Tavarat alkaa olemaan jo suht hyvin laatikoissaan, joten ei tarvi kun kantaa ne ulos. Tämän vuoden puolella pääsen pois täältä "Ghetto Favelasta" joka on melko kuvaava ilmaus tähän alueeseen ja näihin taloihin. Hyvällä tuurilla jo Jouluksi uuteen kotiin ♥

Uuden uutukaisia sisustus ja remontointi postauksia siis tulossa!

Käsityö elämässä

Käsityöt ovat olleet minulle aina pieni pakokeino arjesta ja keino rentoutumiseen. Saa hetkisen keskittyä ihan pelkkään tekemiseen ja kaikki maailman murheet ja huolet voi heittää hetkeksi sivuun. On vain käsityö ja minä. Ikuisuusprojekteja on ehkä juuri siksi. On pakko olla varalla huolikäsityö, jos vaikka huolet ja murheet kasvavat liian suuriksi ja tekeekin mieli alkaa tekemään jotain konkreettista eikä huolehtia asioista. Silloin on helppo kaivaa ikuisuuskäsityö (tällä hetkellä paloista virkattu peitto) laatikosta ja alkaa häivyttämään huoliansa.

Tällä hetkellä työn alla tällaisia paloja ja toivon mukaan niistä joskus syntyy jonkinmoinen peitto

Yksi monista ikuisuusprojekteista. Tämän valmistuminen kesti kolme vuotta.

Kuitenkin jokaisen aloitetun projektin kohdalla tulee sen lähestyessä loppuaan ehkä jonkinlainen valmistumisen pelko. Mitäs jos siitä tuleekin ruma kun se on valmis? Mitäs jos se ei nyt olekaan hyvä? Ehkä tästä syystä, ehkä jostain toisesta syystä, jäävät monet projektit vaiheeseen, eivätkä koskaan näe loppua. Sitten niitä on laatikon pohjalla yksi jos toinenkin. Minulla on oikein oma laatikko tällaisillekin projekteille. En enää edes monen kohdalla muista, mitä niistä on pitänyt tulla.

Yksi ikuisuusprojekti, josta en edes muista missä se sijaitsee

Minulla inspiraatio käsitöiden tekemiseen tulee kausittain. Joskus olen oikein innokkaana tekemässä käsitöitä ja niitä valmistuu melkein liukuhihnalta. Joskus olen taas niin väsynyt ja kiinnostumaton koko käsitöiden tekemisestä että moneen kuukauteen ei synny oikein yhtään mitään. Kai se on se taiteilijan ominaisuus; inspiraatiokatkos.

Yksi suuri ompeluprojekti, joka tuntui ikuisuudelta, mutta valmistui loppujen lopuksi ihan hetkessä

Välillä tulee tehtyä käsitöitä, välillä piirreltyä tai maalailtua, välillä tuunailtua/maalailtua huonekaluja, vähän mikä sattuu milloinkin kiinnostamaan. Tämäkin on kausittaista. Myös uusien projektien etsiminen kirppareilta on kausittaista. Välillä käyn viikoittain kirppareilla metsästämässä ideoita ja uusia projekteja, välillä en käy ollenkaan. Joskus on hurja inspiraatio sisustaa kotia, välillä ei ole inspiraatiota edes siivota. Välillä tulee sitten hurja inspiraatio siivoamiseen ja se tulee suorittaa saman tien silloin juuri kun inspiraatio iskee, muuten sitä ei tule tehtyä ollenkaan.

Neulotut sukat valmistuivat yllätyksellisesti ihan hetkessä

Käsityöt ovat kuitenkin sellainen asia, joka tulee säilymään elämässäni koko lopun ikää. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, se on tullut jäädäkseen. Se on niin terapeuttista ja rauhoittavaa puuhaa. Saa nähdä oman käden jäljen ja olla tyytyväinen siihen, että tällainen taito on olemassa ja sitä voi kehittää loputtomiin. On se sitten sukan neulomista, isoäidinneliön virkkaamista, maton paukuttamista, verhojen ompelua, kankaanpainantaa, piirtämistä, maalaamista, ruuvausta, sahausta, hiomista… mitä vain!

Maton kutominen on yksi parhaista keinoista rentoutua ja heittää huolet nurkkaan

 Inspiroivaa talvea jokaiselle! ♥

DIY-vuosi 2013

Päätinpä minäkin nyt katsella hieman menneisyyteen ja kertoa, mitä kaikkea on vuonna 2013 tullut tehtyä. Joskus sitä tuntuu, ettei ole saanut oikein mitään aikaiseksi, mutta kuvia kerätessäni huomasin, että onhan sitä tullut tehtyä yhtä jos toista. Tästä tulee piiiiitkä postaus, koettakaa kestää.

Tekeleet ovat noin suunnilleen aikajärjestyksessä. Joissakin kuvissa lukee vanhan blogini nimi, älkää välittäkö siitä. Olisin muokannut jokaista kuvaa, mutta joidenkin kohdalla kuvasta olisi lähtenyt jotain olennaista pois. Siksi siis jätin tekstit joihinkin kuviin.

Helmikuu:

Kirpputorilta ostetusta langasta syntyi ihanat palmikko-polvisukat ♥

Tein sekovitsiyllätys-lankaa ja siitäkin tuli polvisukat. Myös vanhasta langasta piti saada sukat aikaiseksi.

Erilaisia pussukoita tuli myös ommeltua muutamia.

10 vuoden piirustustauon jälkeen innostuin myös vähän piirtelemään.

 Maaliskuu:

Kutomolla olin kahvipussikurssilla ja tässä elämäni ensimmäinen punottu kahvipussi-kassi!

Ja toinenkin piti tehdä.

Eteisen jakkaraan lätkäisin valkoisen nahan entisen kangaspäällysteen tilalle.

Valkoista nahkaa oli sen verran vielä jäljellä että sai tietokoneelle suojapussukan.

Toiselle puolelle piti laittaakin sitten mustaa nahkaa.

Ja sisällä tietty kaunis tikattu vuorikangas.

Kaksi tällaista lautasliinatelinettä oli roikkunut jo ties kuinka kauan erään hyllyn päällä jemmassa, melkein jo unohdin ne...

...kunnes sain idean vähän uudistaa niitä. Toinen jäi itselle ja toinen meni isosiskolle lahjaksi.

Myös tämä tarjoitin oli samassa kuosissa ja sekin sai vähän uutta eloa!

Pieni tiskikoneemme (joka sijaitsee siis kaapin sisällä) sai kyltin, joka kertoo mitä kone milloinkin sisältää.

Onnistuin hajottamaan naulakkomme, minulla kun oli tapana ottaa siitä vauhtia ja kaivaa jotakin hattuhyllyltä...

...luulin että koko naulakon taru loppui siihen ja metsästimmekin kissojen ja koirien kanssa uutta naulakkoa.

Onneksi ei löytynyt, sillä sainkin sitten naulakon korjattua, ei se edes oikeasti hajonnut!

 

Tuli maalattua tylsä keittiönjakkarakin mustaksi.

Tämä tarjotin-raukka oli myös parhaat päivänsä nähnyt, joten sekin sai vähän uutta ehostusta! Tämä oli edellisen blogini arvontavoitto.

Huhtikuu:

Innostuin kokeilemaan Chenillé-tekniikkaa myös ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kudoin maton olohuoneeseen.

Toukokuu:

Vanhoista farkuista syntyi käytännöllinen ja kaunis työkalu-essu.

Tarvitsin telineen lehdille ja muulle postille ja vanhemmiltani löytyi vanhoja kärsineitä kansioita, ja niistä syntyi oikein oiva teline kaikelle postille!

Molemmat näistä vaatekappaleista olivat jääneet pieniksi, mutta olivat kuitenkin niin hienot, ettei raaskinut heittää menemään...

...niinpä niistä syntyi essu!

Sain äidiltäni kasan vaatteita, ja siellä oli myös tämä, koossa 42, vähän liian iso minulle.

Nuppineulat käteen ja ompelukone laulamaan!

Ja nyt se on kokoa S!

Kesäkuu:

Olohuoneen pöydän ulkoasu alkoi ärsyttämään...

...joten ompelin sille tyköistuvan pöytäliinan.

Pinnien ja ponnareiden säilytys on aina ollut jotenkin vaikeaa, vaan eipä ole enää!

Heinäkuu:

Vajaapituisille leggareille oli kysyntää, joten tein sellaiset. Väärään langansuuntaan, mutta ei se menoa haittaa :D

Kirpparilta raahasin tällaisen vesivahingon kärsineen kaunottaren mukaani...

...ja se saikin aivan uuden käyttötarkoituksen!

Tämäkin liivi oli kokoa XL, mutta nyt S. Ennen-kuvaa ei näköjään malttanut ottaa ollenkaan.

Keittiön Ex Tempore-tapetointi. Kiva tapetti, pistetäänpäs se seinälle.

Kirjastosta lainattu kirja innosti kokeilemaan yhtä sun toista.

Elokuu:

Sain kasoittain vanhoja farkkuja puolelta sun toiselta ja pakkohan niistä oli jotakin tehdä...

...vaikka sitten elämäni suurin ompeluprojekti!

Ja peittoon sopivat tyynytkin oli toki pakko sitten ommella.

Marraskuu:

Trikoosta ja pitsiverhosta syntyi pitsipaita.

Farkuista oli kudottava myös sängyn viereen matot päiväpeiton seuraksi.

Ja tottakai jokavuotiset jämäkynttilävalannat oli suoritettava!

 Vuoden 2013 teemana on näköjään ehdottomasti ollut farkut ja niiden uusiokäyttö. Mikäs sen ihanampaa, kuin päästä vanhoista farkuista eroon ja tehdä niistä jotain aivan uutta! Saan jotain outoa mielihyvää tällaisista tavaroiden ja vaatteiden kierrätyksestä.

Inspiroivaa uutta vuotta 2014!