Pieniä ihmeitä

Taas on pieniä ihmeitä tehty maalisutin avustuksella. Alunperin kun muutettiin, sanoin että monta kymmenen litran ämpäriä valkoista maalia ja hyvä tulee. Sillä ollaan menty pitkälti ja hyvä onkin tullut. Nyt on kylppäri täysin valmis toistaiseksi ja kaikki on tehty, mitä itse pystyy tekemään. Joskus hamassa tulevaisuudessa onkin sitten jo laatoitushommien vuoro, mutta se saa vielä odottaa.

Kylpyhuoneessa sijaitseva saunan ovi sai kuitenkin jotain ihan muuta päälleen, kuin valkoista maalia. Nimittäin vahvaa mustaa teetä ja etikka-teräsvilla seosta. MITÄ IHMETTÄ vai? No tätä...

Alkuperäinen pinta saunan ovessa...

Vahvalla mustalla teellä valeltu ovi, ei vielä näytä miltään vai? Odottakaahan...

Valmis lopputulos! Etikka-teräsvilla seoksella valeltu saunan ovi.

Kylpyhuoneeseen johtava ovi kuitenkin sai valkoista maalia pintaansa, koska se oli jo toiseltakin puolelta maalattu valkoiseksi ja koin, että se tuo vielä lisää valoisuutta tilaan.

Tässä siis lähtötilanne...

Ja tässä lopputulos!

Taas kasvoi viikonlopuksi maalisuti käteen, eikä oikein muuta järkevää saanut aikaiseksi, mutta nyt tähän ei tarvitse taas vähään aikaan puuttua!

Uudistumista

Blogin kirjoittaminen on jäänyt vähälle kuten saatatte huomata. Vuosi 2015 oli täynnä suuria ja pieniä asioita ja siksi on aika blogin parissa vähentynyt nollaan. Välillä on tullut hetkiä, jolloin olisi halunnut kirjoittaa, mutta se on aina jäänyt. En nytkään meinaa ottaa stressiä blogiin kirjoittamisesta, kirjoitan juuri silloin kuin se hyvältä tuntuu.

Vuodelle 2016 en ole varsinaisesti tehnyt mitään lupauksia, mutta päätin että vuosi tulee olemaan pienen puhdistautumisen aikaa, yhdellä ja toisella elämänalueella. Koti on nyt saatu kuntoon suurilta osin ja on aika puhdistautua vanhasta ja hankkiutua eroon itselle tarpeettomasta. En nyt keksi mitään järkevää suomennosta tuolle englanninkielen sanalle "declutter" mutta sitä yritän nyt harrastaa kotona.

Oman kehon puhdistaminen on jo niiltä osin aloitettu, että hankkiuduin eroon maidosta ja vehnästä tehtyäni yliherkkyystestin ja se näytti juuri niitä ruoka-aineita, joista olin saanut pahimmat oireeni. Olo on parantunut  huomattavasti, vaikka olikin vaikeaa aluksi luopua kaikista rakastamistani ruuista.

Vuosi alkoi pienellä kylpyhuoneen pintaremontoinnilla. Aluksi oli siis tarkoitus vain vaihtaa seinäkaapin tilalle kolme avohyllyä. Kaapin ja seinän väriero oli kuitenkin niin suuri, ettei niitä olisi siihen voinut vain lykätä ja siinähän se sitten taas karkasi vähän käsistä. Ei kuitenkaan harmita ollenkaan että karkasi, tuloksesta tuli niin hyvä.

Tässä ennen-kuvia...

Ja tässä hyllyt, jotka löysin autotallista ja hieman muokkasin sopimaan uuteen ilmeeseen..

Ja sitten se lopullinen tulos...

Pieniä suuria muutoksia

Vaikka alunperin oli tarkoitus ottaa hurjasti kuvia kodissamme tapahtuvista muutoksista, tulivat kaikki remontointitilanteet jotenkin niin äkkiä, ettei tajunnut alkaa heilumaan kameran kanssa. Onneksi sentään joistain kohteista on muistanut napsia myös kuvia.

Muutoksia alkuperäisestä on jo havaittavissa mm. yläkerrassa, jossa maalasin alkuperäisen keltaisen muurin.

Myös olohuoneessa on tapahtunut jonkinasteinen muutos siihen verrattuna kun koko projekti aloitettiin.

Edellisessä postauksessa jo esittelinkin keittiön vanhan hellan muutoksen, mutta tässä vielä alkuperäinen ja uusi vierekkäin. (Tuuletusräppänässäkin on uusi ketju, mutta sitä ei vielä näköjään tässä kuvassa ollutkaan)

Myös talon edustalla oleva alue sai pienen piristysruiskeen...

Pieniä, mutta samalla suuria muutoksia! Näin mennään pikkuhiljaa kohti unelmakotia ♥

Pientä pintaremonttia keittiössä

Keittiö jätettiin toistaiseksi sellaiseksi kuin se on aina ollutkin. Suunnitelmissa on vielä vaihtaa uusi liesituuletin ja muokkailla hieman kaappeja ja niiden sijoittelua. Kuitenkin joku alkoi mättämään, kun tuota keittiötä tuijotti päivästä toiseen ja jotain piti keksiä... Tässä hieman alkuperäisiä tunnelmia keittiöstä, kuvat ovat suunnilleen sieltä aivan alkuajoilta, viime vuoden loppupuolelta sekä tämän vuoden alusta kun ollaan muutettu tänne. Anteeksi huono kuvanlaatu, olen iPadilla näppäillyt enimmäkseen kuvia.

 Tässä kuvassa tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että kaakelit ovat saaneet jo valkoisen maalin pintaan ja mikron alla oleva työtaso sai dc-fixiä niskaan.

 

Ensin värikäsittelyä sai vanha hella...

Ja loppujen lopuksi myös kaapit! Kaappien ovet on siis ensin pohjamaalattu Otex Akvalla ja vanhat kahvojen reijät on pakkeloitu piiloon. Sitten liimailin listoja oviin, maalia päälle ja uudet vetimet. Piristyipä kummasti!

Tervetuloa meille: Eteinen

Pikkuhiljaa alkaa uusi koti muodostua ja nyt on ainakin eteinen kunnossa.Tervetuloa siis meille, eteisen kautta.

 

Eteisessä on maalattu katto sekä seinät, ja laitettu listoja uusiksi. Kylpyhuoneen ovi maalattiin myös toki. Ulko-oveen ei vielä koskettu, eikä lattiaan. Pelkistetty lopputulos miellyttää ainakin minun silmääni. 

Ennen näkymä eteiseen näytti lähinnä saunalta ja todella pimeältä:

Tervetuloa! ♥

Tervetuloa meidän takapihalle

Muutto on suoritettu ja talo alkaa näyttää jo hyvin kodikkaalta vaikkakin on vielä muutamia pahvilaatikoita ja tavaroita jotka eivät ole vielä löytäneet oikeaa paikkaansa. Vierailu Ikeassa toi mukanaan mm. verhotangot koko taloon, kenkälaatikoston, peilihyllyn kylpyhuoneeseen ynnä muuta pientä. Alakerrassa on jo verhotangot asennettu, eteisestä ja keittiöstä tosin puuttuu vielä ne verhot. Pitää alkaa siis ompeluhommiin!

Tänään on päivä hujahtanut isosiskoni ja hänen miehensä seurassa, saimme heiltä joululahjaksi ulkovalot ja niiden asennuksen. Alkaa jo ulkona näkemään eteenpäin, täällä metsän keskellä kun on pikkusen pimeää tuossa pihamaalla. Siskoni kanssa myös järjestelimme sisällä paikkoja miesten puuhastellessa ulkona. Kun oli vielä valoisaa, kävin minä napsimassa muutaman kuvan kuvankauniista maisemista, joka aukeaa ihan meidän takapihallamme, olkaapa hyvät:

Muutto lähenee

Eilisen ja tämän päivän aikana on tyhjennetty olohuonetta täältä Ghetto kämpästä ja täytetty olohuonetta talolla. Olohuone on täällä jo tyhjä ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus muuttaa loputkin, eli sänky ja pesutorni ja muita elämisen kannalta tärkeitä tavaroita.

Remontti on siis talolla valmis, olohuone ja työhuone ovat saaneet uudet pinnat. 

Kyllä tuli taas sellainen fiilis, että luojan kiitos pääsen täältä Ghetto Favelasta pois, kun ei tullut lämmintä vettä jälleen kerran perjantaina illalla ja tänään aamulla ja aamupäivällä. 

Ensi viikonloppua odotellessa!

Paikallisessa lehdessä oli jotenkin osuva sarjakuva. Miten se talo voisikaan tehdä naisen onnelliseksi?

Haaveita ja puuhasteluja

Traditional Kitchen by Solon Interior Designers & Decorators House of L Interior Design

Transitional Bedroom by New York Architects & Building Designers M.S. Architecture

Traditional Bathroom by San Francisco Interior Designers & Decorators ScavulloDesign Interiors

Contemporary Closet by Tel Aviv Architects & Building Designers NURIT GEFFEN-BATIM STUDIO

Täällä haaveillaan uudesta kämpästä. Kuume on aivan mahdoton. Kyllästyminen tähän kämppään on totaalinen. Olen muuttanut kerran elämässäni (lapsuudenkodistani tänne) ja nyt on muuttokuume suurimmillaan eikä se tunnu laantuvan minnekään. Viimeaikoina olen alkanut siivoilemaan tätä kämppää ihan uudella innolla, ja yritän saada tästä jotensakin siedettävän, mutta ei se tunnu onnistuvan millään. Kyrsiintyminen on aivan huipussaan. Puhuin rakkaan ystäväni kanssa eräänä päivänä kahvin merkeissä kodin sisustamisesta ja mainitsin että koti pitäisi saada nähdä välillä ihan vieraan silmin, jos siitä alkaisi pitämään enemmän ja saisi enemmän inspiraatiota sen sisustamiseenkin. Mitä mieltä olette, onko teillä joskus samanlainen tunne?

Pientä raivausta olen myös täällä kämpässäni harrastanut, monet huonekalut ja tavarat ovat saaneet lähteä, myyntiin, vaihtoon ja lahjoitukseen. Työskentelynurkkaus on saanut suuren suurta raivauskyytiä ja se alkaa pikkuhiljaa näyttää jo ihan siedettävältä, mutta tilaa on yksinkertaisesti vaan liian vähän. Ainut säilytystila, mikä täältä kämpästä löytyy kiinteänä, on ahtaat eteisen kaapit. Muun säilytystilan on ihan itse saanut keksiä päästään.

-EDIT- Tekstin alkuosan kirjoitin jo aikaa sitten ja sen julkaiseminen jäi hieman vaiheeseen. Nyt kirjoittelen siis uudelleen ja olen saanut helpotusta muuttokuumeeseeni, ihka oikean muuton! Tavarat alkaa olemaan jo suht hyvin laatikoissaan, joten ei tarvi kun kantaa ne ulos. Tämän vuoden puolella pääsen pois täältä "Ghetto Favelasta" joka on melko kuvaava ilmaus tähän alueeseen ja näihin taloihin. Hyvällä tuurilla jo Jouluksi uuteen kotiin ♥

Uuden uutukaisia sisustus ja remontointi postauksia siis tulossa!

Käsityö elämässä

Käsityöt ovat olleet minulle aina pieni pakokeino arjesta ja keino rentoutumiseen. Saa hetkisen keskittyä ihan pelkkään tekemiseen ja kaikki maailman murheet ja huolet voi heittää hetkeksi sivuun. On vain käsityö ja minä. Ikuisuusprojekteja on ehkä juuri siksi. On pakko olla varalla huolikäsityö, jos vaikka huolet ja murheet kasvavat liian suuriksi ja tekeekin mieli alkaa tekemään jotain konkreettista eikä huolehtia asioista. Silloin on helppo kaivaa ikuisuuskäsityö (tällä hetkellä paloista virkattu peitto) laatikosta ja alkaa häivyttämään huoliansa.

Tällä hetkellä työn alla tällaisia paloja ja toivon mukaan niistä joskus syntyy jonkinmoinen peitto

Yksi monista ikuisuusprojekteista. Tämän valmistuminen kesti kolme vuotta.

Kuitenkin jokaisen aloitetun projektin kohdalla tulee sen lähestyessä loppuaan ehkä jonkinlainen valmistumisen pelko. Mitäs jos siitä tuleekin ruma kun se on valmis? Mitäs jos se ei nyt olekaan hyvä? Ehkä tästä syystä, ehkä jostain toisesta syystä, jäävät monet projektit vaiheeseen, eivätkä koskaan näe loppua. Sitten niitä on laatikon pohjalla yksi jos toinenkin. Minulla on oikein oma laatikko tällaisillekin projekteille. En enää edes monen kohdalla muista, mitä niistä on pitänyt tulla.

Yksi ikuisuusprojekti, josta en edes muista missä se sijaitsee

Minulla inspiraatio käsitöiden tekemiseen tulee kausittain. Joskus olen oikein innokkaana tekemässä käsitöitä ja niitä valmistuu melkein liukuhihnalta. Joskus olen taas niin väsynyt ja kiinnostumaton koko käsitöiden tekemisestä että moneen kuukauteen ei synny oikein yhtään mitään. Kai se on se taiteilijan ominaisuus; inspiraatiokatkos.

Yksi suuri ompeluprojekti, joka tuntui ikuisuudelta, mutta valmistui loppujen lopuksi ihan hetkessä

Välillä tulee tehtyä käsitöitä, välillä piirreltyä tai maalailtua, välillä tuunailtua/maalailtua huonekaluja, vähän mikä sattuu milloinkin kiinnostamaan. Tämäkin on kausittaista. Myös uusien projektien etsiminen kirppareilta on kausittaista. Välillä käyn viikoittain kirppareilla metsästämässä ideoita ja uusia projekteja, välillä en käy ollenkaan. Joskus on hurja inspiraatio sisustaa kotia, välillä ei ole inspiraatiota edes siivota. Välillä tulee sitten hurja inspiraatio siivoamiseen ja se tulee suorittaa saman tien silloin juuri kun inspiraatio iskee, muuten sitä ei tule tehtyä ollenkaan.

Neulotut sukat valmistuivat yllätyksellisesti ihan hetkessä

Käsityöt ovat kuitenkin sellainen asia, joka tulee säilymään elämässäni koko lopun ikää. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, se on tullut jäädäkseen. Se on niin terapeuttista ja rauhoittavaa puuhaa. Saa nähdä oman käden jäljen ja olla tyytyväinen siihen, että tällainen taito on olemassa ja sitä voi kehittää loputtomiin. On se sitten sukan neulomista, isoäidinneliön virkkaamista, maton paukuttamista, verhojen ompelua, kankaanpainantaa, piirtämistä, maalaamista, ruuvausta, sahausta, hiomista… mitä vain!

Maton kutominen on yksi parhaista keinoista rentoutua ja heittää huolet nurkkaan

 Inspiroivaa talvea jokaiselle! ♥