Kohti unelmavartaloa...

Voisiko sanoa että matkaa on vähintäänkin tuhat kilometriä. Askel kerrallaan mennään, vauvanaskelia. Mutta sinne mennään! Hampaat irvessä! Verta, hikeä ja kyyneleitä! Mutta myös onnistumisen iloa ja tyytyväisyyttä.

Onko mulla aikaa rehkiä? Miten mä kerkeän väh. 4krt viikossa salille ja 4krt viikossa aerobista?


rishikajain.com


Niin. tekosyitähän löytyy aina. Aerobisen ja salitreenin voi yhdistää, niinkuin olenkin tähän asti tehnyt. 30min aerobista alkuun (käy myös lämmittelystä samalla) ja perään salitreenit. Ei oo ihan hirveen osa sun päivästä. Voi herätä vaikka vähän aikasemmin, jotta kerkiää salille. Treenit voi suorittaa myös kotona, löytyy jumppapallo sekä kahvakuula.


totalfitnessexperience.com

Niin, sinne salille tai ulos kantsii AINA lähteä. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun oot alkuun ollut että "En mä nyt tänään jaksais lähtee...jos mä sit huomenna" Ja sit takaraivossa huutaa ääni: "Fine, be fat forever" Ja sit lähet salille. Se tunne treenin jälkeen on ♥


physicalmotivation.com

Ja se ei oo hikeä, se on läskiä mikä itkee! Ehkä paras motivaatiolause ikinä.


zomt.com.au

Vaikka tekisit joka ikinen päivä vatsalihaksia hulluna repimällä, mutta syöt päin mäntyä, ei niitä lihaksia sieltä kyllä esiin saa.

Hassua kyllä ehkä, mutta mun suurin huolenaihe on, että miten kerkeän syödä kaikki tarvittavat ruoat.

Pohdintaa

Liikunnasta on muodostunut minulle muutaman viime vuoden aikana se oma juttu. Tarkalleen ottaen 16.1.2011, kun huomasin, että kiloja on salakavalasti hiipinyt niin paljon, etten ole koskaan ollut sellaisissa lukemissa (71,4kg, rasvaprosentti 37,3%). Silloin päätin, että asialle on tehtävä jotakin.

Olin jo aiemmin enemmän tai vähemmän jo kahden vuoden ajan käynyt salilla vaihtelevasti mutta tavoitteettomasti. Kun sali siirtyi suurempiin tiloihin, tuli kuntoiluun tauko. Kun tammikuussa 2011 päätin, että on tehtävä jotakin, ilmoittauduin painonpudotus ryhmään uudelle salille. Tottakai sain kummeksuvia katseita, kun itselläni ei ollut kuin se kymmenisen kiloa ylimääräistä ja suurin osa ryhmäläisistä kantoi 20-30 kilon ylipainoa. Ei se minussa niin näkynyt, kaikki oli kasaantunut vyötärölle, lantiolle ja reisiin. Ylävartalosta olen aina ollut hoikka. Eli suoraan sanottuna siis olen vartalonmalliltani ollut aina isoperseinen. Siitä sain kuulla jo yläasteella ja kommentit leveästä hanurista ovat syöpyneet tarkkaan silloin teini-ikäisen tytön päähän. Ne kummittelevat edelleenkin päässä aika ajoin.

Niin, niin. "Ethän sinä ole lihava. Voithan sinä nyt yhden pullan ottaa. Syö nyt välillä vähän jotain kun olet niin hoikka." Olinkin joskus hoikka. Ihan oikeasti. Olen painanut joskus 55kg. Silloin olin hoikka. "Söisit nyt säkin välillä jotain, oot ku luuranko" oli ehkä yleisin kommentti silloin. Söinkin. Koko ajan. Kaikkea. En kieltäytynyt mistään. Suklaata. McDonald'sia. Pizzaa. Ihan mitä vain. Ja makasin sohvalla, liikunnasta ei tietoakaan. Silloin olin ehkä 20-vuotias. Ajat muuttuu ja niin muuttuu näköjään aineenvaihduntakin. Seuraava kuva on otettu 26.7.2008, jolloin olinkin oikeasti hoikka.

Painonpudotus-ryhmä oli minulle pelastus. Paino rupesi tippumaan ja liikunnan ilo löytyi ihan uudella tavalla. Puolen vuoden päähän asetin tavoitteen että painaisin 57kg ja rasvaprosentti olisi 25%. Tavoitteesta jäätiin jonkin verran, mutta olin silti tyytyväinen suoritukseeni ja siihen, että olin päässyt tahdonvoimalla sinne asti. Lopulliset lukemat puolen vuoden jälkeen 6.6.2011 olivat 60,2kg ja rasvaprosentti 25,9%. Paljon ei puuttunut mutta ihan perille asti ei silti päästy.

Liikunnan ilo jatkui painonpudotuksen jälkeenkin vahvana ja jatkuu edelleen. 6.11.2013 avautuivat silmäni jälleen todellisuuteen. Kävin kehon koostumusanalyysissä ja se puhui karua mutta todellista kieltä. Paino 65kg, rasvaprosentti 34,1%. Miten tähän on päästy taas? No syömällä. Ruokavalio ei taas ole ollut terveellisimmästä päästä, liikuntaa on kyllä harrastettu enemmän ja vähemmän. Kesällä 2013 pyöräilimme melkein 500km yhteensä. Ensi kesän tavoitteena 600km. Kehossani on rasvaa 22,2kg ja lihaksia 23,4kg. Lukemien pitäisi olla kovin erilaiset. Lihasmassan tulisi minun pituisella (161cm) ja ikäisellä olla 21,2-25,9kg ja rasvamassan 11,1-17,8. Rasvaprosentin tulisi siis olla 18,0-28,0. 34,1% on siis liikaa. Reilusti liikaa.
"No ethän sinä mikään lihava ole. Eihän tää yks pulla nyt sua lihota. Ota tästä vähän piparia." Sama jatkuu edelleen. En tiedä, onko se kateutta, vittuilua vaan ajattelevatko ihmiset oikeasti noin? Minun päässäni taas pyörii näillä hetkillä: "En halua mitään pullaa, mutta kun se loukkaantuu nyt jos en ota, ne kattoo mua vaan että no jo on nirso ja idiootti, jos se luulee tosta pullasta lihovansa". No, ei se yksi pulla ehkä lihota, mutta jos niitä pullia ja pipareita tulee koko ajan lisää, niin jonnekinhan niiden on pakko mennä. Minun tapauksessani pelkkä pullan tuijottaminen tuo reisilleni entistä enemmän selluliittia ja turvotuksen mahaan. Ja se ei ole kiva fiilis. Ei tunnu hyvältä enkä ole tyytyväinen itseeni tai onnellinen.


Haaveenani on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän se, että voisin juosta. Kuulostaa yksinkertaiselta ja joku varmaan ajatteleekin, että no mikset juokse? No se ei ole niin helppoa kuin mitä voisi kuvitella, kun kantaa kehossaan ylimääräistä rasvavarastoa ja hapenottokykykin on vähän mitä sattuu. Juoksemista olen nyt harjoitellut siitä lähtien kun tein päätöksen muuttua. En kuitenkaan kovin tavoitteellisesti. Se on kovin kurja tapa harjoitella ja sillä ei kyllä pitkälle pääse. Selkeä tavoite päässään on varmasti kovin paljon helpompi harjoittaa sitä mikä on itsellään tavoitteena.

Isosiskoni mies ehdotti minulle, että juoksisin hänen kanssaan maratonin. Hänellä on itsellään reippaasti kuntoilu ja juoksu taustaa ja ikääkin kaksi kertaa enemmän kuin itselläni. Fyysisesti hän on siis huimasti minua paremmassa kunnossa. Puolimaraton kuulostaa ehkä minun tapauksessani vielä mahdolliselta ja sinne tähdätään siis. Kävin tänään hamuamassa kirjastosta pinon erilaisia juoksuun liittyviä kirjoja ja tein itselleni selväksi että muutos on tultava ja tavoitteita on oltava.

Miksi sensuroin joistain kuvista naamani? Koska yksinkertaisesti oli vaan niin hirveät ilmeet, ettei niitä kehtaa näyttää! :D

Kesän kaipuu ja muutama muu tarina

Mitäs täällä on oikein tehty, kun ei ole blogiin kirjoiteltu?

Herkuteltu

Eräänä iltana piti tehdä iltapalapiirakkaa kun leivänpäälliskinkuista oli menossa päivämäärä umpeen.

Sisältö:

pohjana pakkasesta suolaisen piirakan pohja (Pirkka)
keittokinkkua (leivälle) noin puoli pakettia
punaista suippopaprikaa
purjoa
kananmunia 4-5, sekaan vielä maitoa jottei ole liian tuhtia
mustapippuria

Aika hatusta vetäisty koko ohje eikä mitään kovin tarkkoja määriä, koska ihan maun mukaan kannattaa tällaisia piiraita tehdä. Uunissa piirakka oli noin puolisen tuntia, 200C:ssa.

 Tänään päivällä sain päähänpiston tehdä pieniä "pizza-kiekkoja"

Eilen olin ystäväni kynttiläkutsuilla ja hän oli tehnyt tällaisia "pizza-kiekkoja" ja ne oli niin hyviä että pitihän niitä tehdä sitten itsekin. Tämäkin on vain suunnilleen-ohje ja voit muutella sitä ihan mielesi mukaan.

pohjana iso lehtitaikinalevy

tomaattipyreetä

kinkkusuikaleita (pussillinen)

juustoraastetta (maun mukaan)

Aura-juustoa

oreganoa

Uunissa 200C:ssa noin 10-15min riippuen ihan uunista. Nam nam että oli hyviä! Ihania iltapaloja.

Laitettu kynsiä

Kyllästyin edelliseen kynsimalliin, sekä värien ja suunnittelun että muodon suhteen. Edellinen kynsitilanne näytti siis tältä:

Koska olen aina pitänyt tuollaisesta kynsien muodosta enkä ole edes koskaan kokeillut mitään muuta, oli aika muuttua ja radikaalisti!

Olen sanonut ihan vähän aika sitten jopa, että en tule koskaan haluamaan tämänmuotoisia kynsiä, mutta mites se sanonta sitten menikään, älä koskaan...

Myös Cesarsin tilaus saapui. Uusia muotteja 50kpl, Essien Naughty Nautical 837-lakka sekä Sinan geelilakka. Tätä geelilakkaa minulla nyt siis löytyy kynsistä.

Nautittu valosta pimeyden keskellä

Jos joku ei vielä tiennyt, en tykkää oikein talvesta. On kylmä ja pimeä ja koko ajan saa olla hurjasti vaatetta päällä. Yritän kuitenkin tehdä talvesta siedettävämmän ja mikä onkaan parempi keino kuin tuoda valoa tähän pimeyteen. Kynttilöillä sekä tällaisilla ihanilla keksinnöillä:

 

Tässä on mun versio jouluvaloista. Kun en kerran koskaan koristele jouluksi kotia sen kummemmin, saa nämä olla minun jouluvaloni. Piti vielä virkata tuohon ympärille paperinarusta suojus, mutta ei ole aikaa. Kaunis se on ilmankin.

Kaivattu kesän lämpöä

Kun selasin kamerasta lisättäviä kuvia, törmäsin viime kesän otoksiin ja ai että tuli kaipuu kesään! Pyöräilyä hiki päässä, vaeltamista. Lämmintä!

Vellamon katolta, tuskaisella ilmeellä kun justiinsa oli päästy huipulle.

Myöskin Vellamon katolta, ah meri!

Kuntoradalla vaeltamassa, 13km (ja syömässä mustikoita)

Nyt onkin tuon kuntoilun kannalta ollut oikein hurjan kiire lähiaikoina. Kerroinhan siitä liikuntapassista, johon saa nyt salilla kerätä leimoja? Olen kokeillut jo 10 eri lajia ja olen siis kahden tähden Huumalainen! 15 jos saisin täyteen niin siinä olisi tekemistä kerrakseen. Olen nyt käynyt kokeilemassa lajia jos toista ja vielä on monia edessä. Olen vain vahvistanut itselleni tässä sitä tunnetta, että esim. Fitpilates ei ole minun juttuni eikä mikään rauhallinen ommm-tyylinen tunti. Ei vaan ole minua sellaiset. Olen ehkä enemmänkin Bodypump-tyylinen ihminen, hyvää musiikkia ja painojen nostelua.

Tälle viikolle olen varannut vielä Lady's-tunnin, jossa keskitytään reisi-vatsa-pakara alueeseen, sekä Bodybalance ja kuntopiiri. Sitten on kolmetoista lajia täynnä ja enää ei puuttuisi kuin kaksi. Tsemppiä tsemppiä!

Aktiivista talven alkua jokaiselle!

P.S.

Helmi nahkamahoineen lähettää lämpimiä terveisiä blogin lukijoille! Helmi toipui virtsakivistä ja on taas oma itsensä ♥

Kynsipäivä(t)

No nyt on kynsiä laiteltu. Sunnuntaina ystäväni kanssa ensin viitisen tuntia värkkäiltiin ja arvatkaas mitä minä sain aikaiseksi? Yhden käden kynnet. Joo..jotenkin tuo aika menee vaan niin nopeasti kun on kaveri jonka kanssa puhua kuin että yksin väkertäisi. No, eilen illalla sain kuitenkin toisenkin käden jopa laitettua.

Sain ystävältäni kokeiluun Cesarsin kynsimuotteja ja voi että oli hyviä! Tuli aivan erilaisia kynsiä kuin noilla halpismuoteilla joita itse omistan. Tänään lähtikin siis tilaus Cesarsille!

Myös LightInTheBoxille lähti tässä tilaus, saas nähdä tuleeko sieltä mitään vai ei ja milloin. Jostain intokiinastahan ne tulee.

Tänään aamulla heräsin samaan aikaan mieheni kanssa, söin aamupalan ja kello 6.30 reippaana salille Bodypumppiin. Huuuh! Reidet meinas sanoa ittensä irti kyykyissä ja olkapäät huusi hoosiannaa! Selvisin silti. Katsotaan, pääsenkö sängystä ylös huomenna tai saati sitten kävelemään. Jos sais vielä tämän vuoden puolella kenties 5 eri lajia kokeiltua, niin saisin taas jonkun ylihienon palkinnon. Salillamme on siis vuoden loppuun asti "passi" jonne kerätään eri lajeista leimoja, ja mitä enempi, sen parempi. 25 leimaa on maksimi ja sillä saa sitten jonkun VIP-illan salin 4-vuotissynttäreille. Mulla on vasta viisi eri lajia siis ja tähdätään siihen kymmeneen! Se on vielä mun motivaatiolla ehkä sellanen saavutettavissa oleva määrä, 15 on jo melkonen suoritus, saatikka sitten ne 20 tai 25! Mahdotonta. Tänään sain kuitenkin viidestä eri lajista palkinnoksi Gainomaxin. Jee.

Kun tulin tähän keittiön pöydän äärelle laittelemaan kuvia koneelle, Pekkahan tietenkin data-kissana tuli myös osallistumaan. Pitihän siitä kauniista kissasta muutama kuva ottaa..Linssilude.

Ihanaa viikkoa kaikille! ♥

Pauline's Facebookissa

Pauline's Bloglovin'ssa

Hikoilua ja herkuttelua

Eilenpä olikin harvinainen päivä. Aamulla sain sellaisen oudon inspiraation, että lähdin kävely lenkille heti aamusta ennen aamupalaa. Siis tämä on todella harvinaista. Oli pakkasta ja hyvin raikas ilma. Hyvää musiikkia soittimessa niin kulkee lenkkikin paremmin! Itse kuuntelen hyvin nopeatempoista musiikkia sekä salilla että lenkillä, se antaa minulle energiaa enemmän kuin hidas.

Tästä saat kuunnella esimerkkiä treenimusiikistani:





Olin kävellyt hieman vajaat 3 km, kun katsoin SportsTrackerista matkaa. Päätin että tästä tulee liian lälly lenkki, jos kävelen kotiin asti, ei olisi tullut edes 5 km täyteen! Sittenpä läksinkin kävelemään vielä etiäppäin lisää lenkkiä, ja loppujen lopuksi tuli lenkille mittaa 7,7 km! Saa nähdä kuin jumiin jalat vielä meneekään. Olisi ihanaa saada samanlainen inspiraatio joka ikinen aamu, mistäs sitä inspiraatiota saa?

Eilen oli harvinainen päivä myös siinä mielessä, että meille tuli joulu! Ei, en ole sisustanut mitään jouluun liittyvää. Ei, kukaan ei ole saanut mitään lahjoja. Ei, vaan torstain ja perjantain välisenä yönä meidän pienessä uunissa muhi lähes 12 kiloinen kinkku! Illalla kuuden aikaan meni sika uuniin ja puoli viiden aikaan aamulla se oli valmis. Perjantaina illalla sitten herkuteltiin kinkun kanssa ja kissatkin sai pienet maistiaiset.

Kutomolla aion alkaa kutomaan makuuhuoneeseen sängyn viereen mattoja. 60x150cm:n mattoja kaksi ja yksi pienempi, 60x120cm oven eteen. Tänään aamulla järjestelin matonkuteita ja katselin, mitä on tarjolla omasta takaa. Koska makuuhuoneessamme on tekemäni tilkkupeitto farkuista, ajattelin työntää mattoihin mm. farkkua, vaaleansinistä ja valkoista. Saas nähdä, mitä kuitesta syntyy!

Olen huomannut itsestäni yhden asian, jonka olen tiedostanut kyllä ehkä jollain tasolla, mutten ole keskittynyt siihen sen kummemmin. Olen ollut kutomolla ja kuunnellut "saattoradiota" eli Radio Suomea, tai mikä lie Yle Suomi tms. se nyt onkaan. En ole jaksanut vaihdella kanavaa. Kuitenkin, huomasin uutisia kuunnellessani, kuinka ärsyttävää se onkaan, kun uutistenlukija ei puhu kirjakieltä! "Seuraavat uutiset kello seittemäntoista." "Sitä ja tätä ohjelmaa kello kuustoista" ARGH. Tiedän, etten itsekään puhu mitään selkokieltä ja välillä kuulostan ihan rekkakuskilta, kun on tapana kiroilla välillä vähän liikaakin. Mutta en olekaan uutistenlukija! Voi että miten tästäkin saa oikein inhon väristyksiä. Toinen asia joka ärsyttää, on päin persettä suomennetut sarjat ja yleensä suomennokset jotka ovat menneet kyllä kunnolla metsään ja syvälle! Tässä muistuu yksi hyvä esimerkki vähän aikaa sitten, kun mainostettiin sarjaa Miesten juttuja. Mainoksessa puhutaan naisesta, jonka rusketus näyttää Umppa Lumpalta (suomeksi) joka siis englanniksi sanotaan Oompa Loompa, ne on niitä ruskeita kääpiöitä Jali ja suklaatehdas (Charlie and the Chocolate Factory) -elokuvasta. Suomentaja oli saanut suomennettua sen Dupa Lupaksi. Onhan se lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Mun pitäis olla suomentaja.

Kynsiin (toiseen käteen) sain laitettua eräänä päivänä tipit ja geelit ja lakkaakin vielä! Meni kyllä ihan v*tuiks koko kynnet, mutta ei hätää, huomenna on hyvän ystävän kanssa KYNSIPÄIVÄ! ♥
Me ollaan pidetty nyt muutamia kertoja jo näitä kynsipäiviä ja ne menee kyllä aina niin vauhdilla, että päivän päätteeksi katotaan mitä ollaan saatu aikaiseksi ja kerran sain toisen käden laitettua, kun oli niin paljon juttua ja mietiskelyä että mitä kynsiinsä laittaa ja muuta, ettei niitä kynsiä sitten kerennytkään laittaa. No, jos tuo toinen käsi saisi jotain huomiota sitten huomenna.